keskiviikko 3. helmikuuta 2021

SÄHKÖSTÄ

MANUAALISUUTEEN ENSIN

Tammikuu meni ihan hyvin, joskin huomasin viitteitä muutoksista taloudessani vuoden alkaessa, alkoi niinsanotut pienkoneiden vaihtovuosi.

Ensinnä ihan vähän isolla varpaalla laitoin jatkojohdon päälle, tiedäthän sellaisen missä on kytkin, no, ei mitään, ihan vähän horjahdin ja astuin kevyesti katkaisimen joka naksahti, joo, ei se mitään, ei se niin häävi ollutkaan.

Tsaounan led- valoista yksi aloitti oman sou esityksen ja väsyneenä ihan oikeesti sammui, luulin että ne lamput on ikuisia, valaisimeen ei voi vaihtaa lamppua vaan koko valaisin on heitettävä kierrätykseen.

Viime viikolla leivänpaahdin kyllästyi kullankeltaisiin leipiin ja poltti leivät karrelle, savua olis voinut jakaa muillekin, ikkunat auki, tuuletusta, paahdin ei toimi, loppu mikä loppu, harmi etten ole naimissa, sillä silloin olisi kaapit täynnä leivänpaahtimia ja silitysrautoja joita kyläkauppa aina viisaasti tilasi etukäteen kun sai vihiä tulevista häistä. Siis ei oo tilalle toista, paaston ainoa ilo on aamulla paahteinen leipä, no ei se mitään, pitää kilvoitella.

Mikroaaltouunini on viime vuosisadalta ja jotenkin minusta se säteilee, pimeässä keittön mikroa lähellä olevat pinnat  jotenkin heijatelevat valoa, ehkä valo on yövaloa., nyt ongelma on jos ostan uuden en halua että siinä on maailmankello, televisio, humpparadio ja missään nimessä se ei saa puhua ja kysyä aina- oletko varma?, - ehkä vähän kevyempää! ja valtavia piippauksia päälle, EI, haluan mikron joka lempeästi hyräilee kun sulatan karjalanpiirakoita munavoilla.

Vähän oli hiljaista sillä kymmenen vuoden käyttöiällä tuli palovaroittimet ja häkävaroittimet tiensä päähän, niihin ei voi vaihtaa paristoja, jees, ostetaan kun ehditään, onneksi oli ylimääräisiä.

Eilen vaakani ilmoitteli ettei jaksa enää, siihen kuuluu sellainen paristo jota saa vain ilmeisesti Tukholmasta, en olisi tietenkään heti huomannut mutta kun paino oli runsaasti alle sadan niin pohdin hetken, mikä minulla on, yön aikana hävinnyt painoa, onko joku muuntotauti, ei se oli paristo, kokeilin vanhaa konstia kuten tietokoneeni kanssa, otin pariston pois ja taas pelittää hetken.

Jääkaappini ei ole ollut enää vuosiin päällä, en tiedä toimiiko, tai toimii, sillä kaappini toimii kuivaaine varastona, se on kätevä, näin viime vuonna ison uuden jääkaapin jossa puolet oli juomahyllyjä ja muut hyllyt niin kapeita ettei niihin mahdu edes kunnon voipaketti, valoa kyllä oli, ihmettelen, eikö enää muuta kuin juodaan kylmiä juomia, ei väliä, en huolisi sellaista.











Olen pikkuhiljaa ajatellut etten ostaisi uusia vaan manuaalisesti yrittäisin pärjätä kuten ennenkin tässä talossa jossa esim. yläkerrassa on yksi pistorasia kahdelle huoneelle.

Eilen luin sähkölaitoksen jutun lehdestä, kaikki on kaunista, kaikki on hyvin, me olemme kuluttajan puolella. Viime kesänä oli seitsämän päivän sähkökatko, pakastimet sulivat, tein vakuutusyhtiöön tilauksen rahasta ja kun olin lähettänyt sen luin ehdot, omavastuu on 150 euroa, mietin miten kasvissyöjänä olisin saanut lantuille, porkkanoille hintaa yli summan, olisi pitänyt olla hillaa, suomuuraimia, idänmailta vain minulle tuotuja maatiaiskasveja, ym. ei peruutin anomukseni ja mietin kuinka vanhanaikainen systeemi on, sähkölaitoksella on käyttötakuu, mitä se takaa, minulle ei mitään, jos olisi reilu korvaus esim. 150€ per pakastin sisällöstä riippumatta, silloin tuntisin että sähkölaitos pitää minusta, Pohjois-Karjan sähköllä on viidenneksi korkeimmat sähkönsiirto hinnat, totta, uuttakin luodaan, mutta jos turvaetäisyys johdoista puihin ihan maallikonkin silmällä näyttää vähäiseltä, niin miltä se näyttää tuulen mielestä, lähinnä naurettavalta ja taas vaellamme pimeydessä, itse ostin agregaatin, toivon ettei tule tarvetta, sillä en osaa käyttää sitä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti